Mihin kuluttajan olisi kosmetiikkaostoksillaan syytä kiinnittää huomiota?

Kuluttaja törmää kosmetiikkaostoksillaan yhä erilaisimpiin markkinointiväittämiin. Kosmeettisten valmisteiden kyljessä voi olla ”sisältää/ei sisällä” -tyyppisiä väittämiä kuten ”vartalovoide sisältää kosteuttavaa aloe veraa” tai ”ihonhoitotuote ei sisällä parabeeneja”. Kosmetiikan voidaan myös luvata olevan esimerkiksi ”hypoallergeeninen” tai ”hajusteeton”. Markkinoilla on nykyään myös laaja kirjo erilaisilla sertifikaateilla varustettuja luonnonkosmetiikan valmisteita ja tuotepakkauksissa komeilee kosmetiikan eläinkokeettomuuteen liittyviä markkinointiväittämiä.

Viranomaiset eivät tarkasta kosmeettisia valmisteita eikä niistä esitettyjä markkinointiväittämiä ennen niiden päätymistä markkinoille, vaan vastuu lainmukaisuudesta kuuluu valmisteen vastuutahoille eli valmistajalle, maahantuojalle tai jakelijalle. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 1223/2009 kosmeettisista valmisteista (EU:n kosmetiikka-asetus) sekä kansallinen laki kosmeettisista valmisteista (492/2013) (kosmetiikkalaki) asettavat raamit kosmetiikalle ja kosmeettisten valmisteiden markkinointiväittämille. Sen lisäksi mitä kosmetiikkalaissa säädetään, kosmetiikan markkinointia koskevien väittämien valvonnasta säädetään myös kuluttajansuojalaissa (38/1978). Kosmetiikkaa koskevista markkinointiväittämistä säädetään edelleen Euroopan komission nk. väittämäasetuksella N:o 655/2013, jonka soveltamiseen komissio on antanut tarkennettuja ohjeita heinäkuussa 2017 julkaistulla toimintaohjeellaan. Lainsäädäntökehikko antaa kuluttajille suojaa kosmetiikan harhaanjohtavia markkinointiväittämiä vastaan.

Väittämien on oltava totuudenmukaisia eikä kosmetiikan ominaisuuksista tai vaikutuksista saa luoda virheellistä kuvaa – myös kuvan käyttö voi olla harhaanjohtavaa

Kosmetiikan markkinoinnissa käytettävien väittämien on oltava totuudenmukaisia ja esitetyt vaikutukset on aina pystyttävä näyttää toteen. Markkinointiväittämien tulee sisältää sellaisia tietoja, joiden perusteella kuluttaja voi tehdä perustellun valinnan eikä kosmetiikan turvallisuudesta saa antaa harhaanjohtavaa tietoa.

Kosmetiikassa ei ensinnäkään saa käyttää sellaisia ilmaisuja, jotka yhdistäisivät kosmeettiseen valmisteeseen ominaisuuksia tai vaikutuksia, joita sillä ei oikeasti ole. Tässä yhteydessä myös kuvien ja merkkien käyttö voi johtaa kuluttajia harhaan. Esimerkiksi väittämä ”ripsiväri sisältää kosteuttavaa aloe veraa” tai vastaavasti ripsiväripurkin kylkeen lisätty näkyvä kuva aloe vera -kasvista voivat olla harhaanjohtavia, jos valmisteella ei itsessään ole kosteuttavaa vaikutusta.

Toisekseen markkinointiväittämillä ei saa luoda kuluttajalle virheellisesti kuvaa kosmeettisen valmisteen paremmuudesta muihin kosmeettisiin valmisteisiin nähden tai siitä, että valmiste tarjoaisi jotakin erityistä hyötyä, jos väittämässä on tosiasiallisesti kyse ainoastaan säännösten noudattamisesta. Siten ”ei sisällä” -väittämien käyttö ei ole sallittua sellaisen ainesosan tai valmisteen osalta, jonka käyttö on muutoinkin kielletty. Esimerkiksi väite ”ihonhoitotuote ei sisällä hydrokinonia” ei ole lainsäädännön mukainen, koska hydrokinonin käyttö ihonhoitotuotteissa on joka tapauksessa nimenomaisesti kielletty EU:n kosmetiikka-asetuksella.

Kosmetiikkakäyttöön turvalliseksi todettujen ainesosien tai valmisteiden väheksyminen ei myöskään ole sallittua eikä tällaisten ainesosien puuttumisesta saa ilmoittaa markkinointiväittämällä. Esimerkiksi ”ei sisällä parabeeneja” on tällainen väittämä, koska tietyt parabeenit ovat EU:n kosmetiikka-asetuksen mukaisesti käytettynä turvallisia.

Esimerkkeinä väitteet ”hypoallergeeninen” ja ”hajusteeton”

Kosmeettisten valmisteiden sisältämät hajusteet ja säilöntäaineet ovat Duodecimin terveyskirjaston mukaan eräitä tavallisimmista allergeeneistä. Tuoksuyliherkkyydellä tarkoitetaan puolestaan poikkeavaa reagointia elinympäristön tuoksuille ja hajuille.

Komissio onkin puuttunut toimintaohjeellaan erityisesti väitteeseen siitä, että kosmeettinen valmiste on ”hypoallergeeninen”. Tällaista väitettä saa käyttää ainoastaan silloin, kun valmiste on nimenomaisesti suunniteltu minimoimaan valmisteen allergeenipotentiaali. Koska allergisen reaktion riskin täydellistä puuttumista ei voida taata, ei kosmetiikassa saa antaa tällaista vaikutelmaa. Kuluttajalle on tarvittaessa annettava lisätietoja tai selvennyksiä siitä, mitä tällainen väittämä kunkin valmisteen yhteydessä tarkoittaa. Myöskään vastaavien väitteiden kuten ”allergeenivapaa” tai ”vapaa herkistävistä aineista” käyttö ei ole sallittua. Väitettä siitä, että tuote on ”hajusteeton” ei saa käyttää, jos valmiste kuitenkin sisältää sellaista ainesosaa, joka toimii valmisteessa hajusteena riippumatta sen muista mahdollisista funktioista.

Kosmetiikkaa ei saa testata eläinkokein

Lainsäädännön nojalla kuluttajan tulisi voida luottaa siihen, ettei kosmetiikkaa ole testattu eläinkokein. Valmiiden kosmeettisten valmisteiden tai yksittäisten kosmeettisten ainesosien testaaminen eläinkokein ei ole EU-alueella ollut sallittua vuodesta 2013 lähtien. Eläinkokeita ei myöskään saa teettää kolmansissa maissa, jos kosmeettiset valmisteet on tarkoitus tuoda EU-markkinoille. On kuitenkin mahdollista, että tietyn ainesosan testaaminen eläinkokein on tehty ennen eläinkoekieltoa, tai että kosmetiikan sisältämää raaka-ainetta käytetään myös muuhun kuin kosmetiikkaan, jolloin kemikaalin testaaminen voi olla mahdollista kemikaalilainsäädännön puitteissa.

Luonnonkosmetiikan sertifikaattien asettamia vaatimuksia noudatetaan lainsäädännön lisäksi

Luonnonkosmetiikalle ei ole olemassa yhtä määritelmää, mutta yleisesti ottaen sillä voidaan katsoa viitattavan sellaisiin valmisteisiin, jotka sisältävät synteettisten (eli ihmisten valmistamien) ainesosien sijaan luonnosta peräisin olevia raaka-aineita. Koska luonnonkosmetiikan tarkoituksena on näin ollen tiettyjen tavallisessa kosmetiikassa käytettyjen raaka-aineiden välttely, voidaan edellä kuvatulla kiellolla, jonka mukaan markkinointiväittämä ei saa sisältää mainintaa kosmetiikassa turvalliseksi todettujen ainesosien tai valmisteiden puuttumisesta, nähdä olevan erityinen merkitys. Luonnonkosmetiikkaa ei siten saakaan mainostaa niillä eduilla, joita sillä sen kohderyhmän mukaan on.

Vaikka luonnonkosmetiikkaa koskee sama lainsäädäntö kuin kaikkea muutakin kosmetiikkaa, voivat eri järjestöjen ja organisaatioiden omat luonnon- ja ekokosmetiikan sertifikaatit luoda lisävaatimuksia kosmeettisille valmisteille. Sertifikaatteja myöntäviä tahoja on olemassa maailmanlaajuisesti, ja monet näistä tekevät yhteistyötä keskenään. Kuluttajan on kuitenkin syytä huomata, että sertifikaatin myöntämisen edellytykset voivat jossain määrin erota toisistaan. Erot voivat liittyä esimerkiksi luonnollisten raaka-aineiden vähimmäispitoisuuteen, tiettyjen synteettisten ainesosien käyttöön tai luomutuotantoon. Yksittäinen sertifikaatti ei siten ole lupaus siitä, että jotkin yleiset edellytykset tulisivat aina täytetyiksi, vaan kutakin sertifikaattia tulee tarkastella tapauskohtaisesti.

Myös yleiset kuluttajansuojalain säännökset pätevät

Erityislainsäädännössä asetettujen vaatimusten lisäksi kosmetiikan markkinointiväittämien tulee täyttää myös kuluttajansuojalaissa markkinoinnille asetetut yleiset edellytykset, jotka nimensä mukaisesti toimivat kuluttajan suojaamiseksi ikään kuin raameina edellä mainittujen sääntöjen verkostossa. Kansallinen kuluttaja-asiamies on myös antanut kosmetiikan mainonnan pelisääntöjä koskevan linjauksen vuonna 2007 (tarkistettu 9/2008).

Kirjoittaja Silva Peltola työskentelee Roschier Asianajotoimisto Oy:ssä keskittyen erityisesti immateriaalioikeuksiin ja brändin suojaamiseen.